Viisi joulua taaksepäin ja piparkakkutalo a la Sara

 

20141122_212029

Kuukausi ja yksi päivä jouluaattoon. Muisteltiin aamulla mun miehen kanssa jouluja taaksepäin. Viisi joulua sitten, vuonna 2009 olin siunatussa tilassa, kun odotin Lilyä. Kolme joulua sitten päätin että uuden vuoden lupauksena aloitan terveellisemmän elämän vuodesta 2012. Viime jouluna olin dieetillä ja tänä tulevana jouluna ollaan ensimäistä kertaa uudessa kodissa Mäntsälässä. Odotan joulun järjestämistä täällä omakotitalossa innolla, kun on tilaa ja omaa pihaa ja saa laittaa ulos valoja ja lyhtyjä. Ihanaa!

 

Joulu 2009

Joulu 2009

Joulu 2009

Joulu 2009

Joulu 2009

Joulu 2009

Joulu 2011

Joulu 2011

Uudenvuoden aatto 2011 ja tärkeät lupaukset

Uudenvuoden aatto 2011 ja tärkeät lupaukset

Joulu 2013

Joulu 2013

 

Me otettiin pientä esimakua tulevasta joulusta eilen, kun kauppareissulla keksittiin että rakennetaan kotona piparkakkutalo. Lapset halusi leipoa ihan perinteisä pipareita ja mä päätin tehdä oman talon. Kaupassa kuitenkin keksin; leivon kuntosaliaiheisen piparkakkutalon! Keräsin koriin erilaisia karkkeja ja muita koristeita talonrakennukseen. Mielessä pyöri jo tosi hieno kaksikerroksinen talo kuntofillareista ja voimanotopenkeistä käsipainoineen. Helpommin sanottu kuin tehty ja ”talo” muuttui matkan varrella hieman pelkistetymmäksi. Lopputuloksesta löytyy kuitenkin tiiliverhoiltu ulkoseinä, penkki ja tanko, käsipainoteline painoineen ja levypainoteline 10, 15 ja 25 kg painoilla :) Värit kertovat painot ;) Tein oranssista kartongista kaavat, joiden mukaan leikkasin palat kaulitusta piparitaikinasta. Ostin lasten ja omien hermojen säästämiseksi valmista taikinaa.

20141122_141153

20141122_142233

20141122_145016

 

Liimasin koottavat palat yhteen sulatetulla sokerilla. Helppo ja jykevä ”liima” piparkakkutalon tekoon. Pitää vaan varoa että ei polta itseään kuumalla sokerilla, se meinaa on sit tosi kuumaa! Mutta kuivuu hetkessä, joten palat on hetkessä kasattu. Aika ankeen näköinen tuosta tuli, kun vertaan siihen miten hulppeaa TALOA olin alunperin rakentamassa. Taikinaakin oli sitä varten muutama kilo. Ja lopputuloksena vain yksi ”huone” eikä taloa laisinkaan. Mutta tekeminen oli hauskaa ja eiköhän tolle yhdelle pipari-bodarille nuo välineet riitä ;)

20141122_185545

20141122_185700

20141122_185737

20141122_185744

20141122_185800

 

 

Piparkakkujen lisäksi meidän viikonloppuun on mahtunut jälleen paljon. Käytiin viereisellä paloasemalla ”Päivä paloasemalla” -tapahtumassa, jossa lapset pääsivät tutustumaan asemaan ja kiertämään erilaisia rasteja. Asemalle tuli myös joulupukki. Tapahtuman jälkeen käytiin pulkalla kaupassa ja tultiin kotiin tekemään niitä papareita. Mun ystävä Niina kävi koirien kanssa iltapäivästä kylässä ja reipas Lala jäikin meille lasten toiveesta yökylään.

PhotoGrid_1416654966177

PhotoGrid_1416666526172

PhotoGrid_1416669721515

20141123_101210

20141123_100842

20141122_220117

PhotoGrid_1416730255905

Sain siis tänä aamuna lenkille seuraa :) Meillä ei jalka painanut kun paineltiin menee. Lalalle uudet lenkkimaastot oli mielenkiintoisia ja vauhti eteenpäin oli kova. Tänään alkaakin jälleen valmistautuminen alkavaan arkeen, eli tiedossa ruokien laittoa ja niiden pakkaamista ensiviikkoa varten. Instagrammista saraliimatta pääsee seuraamaan mun päivittäisiä kuulumisia.

Milläs dieetillä nyt ollaan?

 

PhotoGrid_1416389282949

Löysin puhelimesta mukavia kesäkuvia, tulipa kova ikävä aurinkoa ja nurmikon tuoksua. Olen aina pitänyt talvesta, mutta tää aika jolloin odotellaan talvea ja lumen tuloa, on tylsää. Tästäkin näkee hienosti sen, miten ”kaikki tai ei mitään” -tyyppinen ihminen mä olen. Joko aurinkoinen kesä, tai luminen talvi. Ei mitään välimallia :)

PhotoGrid_1416389172767

Kirjoitin edellisessä päivityksessä asiakaspalvelusta ja siitä kuinka mielestäni toiset ihmisten tulisi ottaa paremmin huomioon ja tervehtiä. Etenkin jos olet töissä asiakaspalvelu ammatissa, mutta sama pätee ihan perus arjessa, työn ulkopuolellakin. Mukavasti olette käyneet kirjoittamassa omia kokemuksia ja mielipiteitä asiaan. Kiitos siitä. Uskon että niillä ihmisillä jotka ei huomioi toisia, on itsellään luultavammin ongelmia oman itsensä kanssa, eikä tällöin tämä toinenkaan ihminen tunnu hymyn arvoiselta.  Jos sulla on negatiivinen fiilis, niin onko sitä negaa kylvettävä sit muuallekin?

Entäs kuinka monta teistä on nyt aloittanut jonkinlaisen ”loppuvuoden kiristelyt” , ”superdieetin” tai ”kesäkuntoon 2015″ -projektin? Kuinka on sujunut ja oletko huomannut tulosten vaikutusta esim mielialaan ja virkeyteen? Oletko jojo laihduttaja, vai pääsetkö aina tavoitteeseen ja siitä taas uuteen? Mikä motivoi sinua jatkamaan dieetillä tai matkalla johonkin haluamaasi tavoitteeseen? Älä anna pienien takapakkien lannistaa. Ne kuuluu elämään. Välillä pitää käydä syvemmällä, jotta pääsee taas korkealle. Nauti niistä jo saavutetuista tuloksista ja luo suunnitelmia tulevaan. Tärkeintä on että osaat nauttia siitä mitä teet. Uskon että hyvän fiiliksen löytäminen ihan vaan omasta itsestä ja omasta kehosta auttaa meitä unohtamaan mm. ne negatiiviset ajatukset ja niiden kylvämisen. Kun kroppa voi hyvin, mielikin voi hyvin. Opettele rakastamaan itseäsi – olet upea. Ihanaa keskiviikkoa! :)

 

Minkälainen on hyvä asiakaspalvelija?

Ennen kun aloitin työt kuntosalilla, olin töissä kaupassa kassaneitinä, jossa asiakaspalvelu oli jokapäiväistä ja tärkeää. Arvostan hyvää asiakaspalvelua. Asiakaspalvelu ammatteja ovat kuntosalityöntekijöiden lisäksi mm. kauppa, kahvila ja -ravintola työntekijät. Käyn jonkin verran ulkona syömässä ja kahvittelemassa. Noin kerran viikossa käydään perheen kanssa ravintolassa ja ystäviä tulee treffattua paljon kahvittelujen merkeissä. Harrastan myös paljon eri kahviloita, joista parhaimpia onkin koottu hyvin esille tänne way.fi sivulle. Olen itse tosi sosiaalinen ihminen ja saatan vaikka kaupan kanssalla alkaa juttelemaan kassatyöntekijälle, jos tilanne sen sallii. Silloin kun ostoksia on paljon ja hihna on tupaten täynnä ostoksia, niin samalla ehtii juttelemaan. Olen itsekkin asiakspalveluammatissa, joten työni puolesta juttelen myös paljon. Pidän siis hyvää asiakaspalvelua tärkeänä ja saatan juoruta hyvästä/huonosta asiakaspalvelusta kyllä eteenpäin. Joten kannattaa olla tarkkana ;)

Näyttökuva 2014-11-16 kello 19.47.23

Näin kävi just viime viikolla eräässä helsinkiläisessä kahvilassa, kun odotin mun miestä saapumaan paikalle. Päätin ostaa jo kahvin ja seisoskelin kassalla kahvipannujen edessä odottelemassa palvelua. Kahvila oli hiljainen. Lisäkseni muutama asiakas oli nauttimassa kahvista. Jonossa ei ollut muita kuin minä. Hyvä niin, sillä jonottaminen kesti kauan… Toinen kahvilan työntekijä siivosi kahvilan puolella astioita pöydistä ja toinen työntekijä teki perällä jotain, ilmeisesti täytti sämpylöitä tms. Kumpikin huomasi mut, mutta jätti silti vaan odottamaan. Odotin jommalta kummalta katsekontaktia, jotta voisin kunnolla moikata. Ehkä näin saisin huomioni. Sain ääneen moikkaamalla huomioni astioita keräilevältä tytöltä. Hän sanoi takaisin: ”odota vähän”

No mikäs siinä, ei just silloin ollut kiire mihinkään. No sitten sieltä kahvilan takatiloista tuli se sämpylöitä täyttävä tyttö tiskille. Sanoi mulle ”moi” ja mä vastasin hymyillen, sekä kerroin haluavani yhden kahvin. Tytöllä pyörähti silmät päässä, kun hän joutui pelkän kahvin takia riisumaan kumihanskat käsistä ja tulla palvelemaan. Maksoin kahvin ja tyttö lähti takas takatiloihin. Arghh… ”älä vielä meeeee…” -mä ajattelin, sillä en nähnyt kahvikuppeja missään. Huusin tytön perään, joka palasi ärtyneenpänä tiskille.

”Onko teidän kahvikupit missä?” -mä kysyin

”Meidän tiski alkaa tuolta” -tyttö osoitti sormellansa kulman taakse ja lähti taas

Hienoa.. mietin ja lähdin noutamaan kuppia. Miks sen tytön piti olla niin epäkohtelias. Olinko mä kussut sen aamumuroihin tai tehnyt jotain muuta, mikä oikeutti tuon töykeän asiakspalvelun. Korissa oli 2 kuppia, joista otin toisen ja palasin kassan eteen, jossa kahvipannut oli. Mielessäni mietin että olipa huonosti järjestetty, että kahvikupit oli niin kaukana kahvipannuista. No eipä siinä vielä kaikki, maito oli meinaa lopussa. Alkoi naurattaa. Keräsin itseni ja huhuilin taas sille tytölle.

”Anteeks, mutta ehtisitkö tuoda tänne lisää maitoa?” -mä kysyin edelleen hymyillen. Olisi tehnyt mieli lisätä vielä että ”rasvaton ja laktoositon maito kiitos, jos löytyy” mutta en kehdannut.

Sain maitoa, mutta ei puhettakaan hymystä tai hyvistä käytöstavoista kuten: ”ole hyvä”, ”kas tässä”, ”näin olkaa hyvä”… tyttö ojensi mulla maidon, ei sanonut sanaakaan ja meni pois.

Eihän tuo nyt vakavaa ollut, mutta tiedänpähän että sinne kahvilaan en enää toiste mene: palvelu tökeröä, kahvi pahaa, hinnat liian korkeat laatuun nähden.

Epäkelpoon asiakaspalveluun törmää myös muualla. Tänään ruokakaupassa olin jo tavalliseen Saran tapaan valmis vaihtamaan kuulumiset kassatytölle ja kertomaan et miten hyvä että meillä ei ole pakkanen kytketty kotona päälle, kun kaupassa oli tarjouksessa kaikki herkkujäätelöpikarit. Mutta muutin mieleni, kun kassa tyttö oli sitruunan niellyt hapan naama. Ymmärrän, että välillä on huonoja päiviä, tai jos on pitkä viikko takana ja sunnuntaisin tekisi mieli levätä, mutta silti riittää, jos vilauttaa pienen hymyn ja vastaa tervehdykseen. Ymmärrettävä on toki myös se, että moni pieni kahvila ei pysty pitämää montaa työntekijää, joten välillä pakostakin asiakas joutuu odottamaan, mutta senkin voi hyvittää iloisella asenteella ja reippaalla ASIAKASPALVELULLA.

Näyttökuva 2014-11-16 kello 19.58.48

Näitä tilanteita on paljon ja niihin törmää viikoittain. Hyvä asiakaspalvelu on mielestäni nopeaa ja henkilökohtaista. Hyvä asiakaspalvelija on ystävällinen ja ammattitaitoinen, ja haluaa kuunnella sekä ymmärtää asiakkaan tarpeita. Avun tarjoaminen ja tervehtiminen on kaiken alku. Onneksi myös hyvää asiakaspalvelua löytyy. Olen erittäin tyytyväinen jos mua tervehditään takaisin ja vaikka toivotetaan hyvää viikonloppua.

Jos olet valinnut asiakaspelvelu ammatin, niin kunnioita sun asiakkaita sen verran, että palvelet heitä ilolla. Jos asiakkaiden palveleminen ei ole sinun juttu, suosittelen etsimään uuden duunin, jossa ei tarvitse kohdata asiakkaita.

Oletko sinä törmännyt niin huonoon asiakaspalveluun, että tapaus muistuu mieleesi? Entä oletko tyytyväinen omaan ammattiisi? Onko töihin mielestäsi aina mukava mennä? Olisitko mieluumin jossain muualla töissä ja miten olet päätynyt kyseiseen ammattiisi? Siinäpä hieman pohdittavaa sunnuntai illan ratoksi, eli eipä muuta kun:

Voimakasta alkavaa viikkoa kaikille!

20141114_131520