Minä olen itseni pahin vihollinen

20150126_102507

Saan paljon postia ihanilta ihmisiltä. He kertovat kuinka arvostavat mun elämäntapa muutoksia ja kovaa tahdonvoimaa puskea eteenpäin. Välillä tulee kuitenkin hetkiä, jolloin mietin että en voi mitenkään olla esimerkkinä kenellekkään, jos painin itseni kanssa siitä, syönkö pullan vai en…

20150125_100117

Heikkoutensa kullakin. Hetki suussa, ikuisuus vyötäröllä. Noin kuuluu sanonta ja se pitää paikkansa. Huomasin sen taas tossa joulun pyhien jälkeen. Meni ehkä pikkasen jo ”vanha-Sara” -osastolle. Välillä se makeanhimo tulee ja kummittelee kunnolla. Silloin ei pidä antaa mielelle valtaa. Tunnen itseni, jos on lupa ottaa yksi, syön kaiken. Eli parempi vaan olla ilman. Viime viikkoinen palauttava keskustelu valmentajan kanssa sai mut taas hereille. Mä voin jatkaa joulunajan mässäilyä vaikka helmikuulle jos haluan, tai vaikka kesälle. Ei mua kukaan kiellä. Päivät pitkät saisi vetää torttuja ja suklaata, ihan niin paljon kun haluaa, jos mä vaan niin haluan. Oisko siistii??!! Olisiko se sitä, mistä olen unelmoinut? Olisiko se ähkyksi ahtaminen sitä mitä haluan päivästä toiseen tehdä ja olisinko silloin onnellinen?

Lapset leipoi launataina itse mustikkapiirakkaa ja sunnuntaina mokkapaloja - ja nyt jämät kummittelee jääkaapissa

 

No en olisi! Tai varmasti jossain määrin hetkellisesti olisin, mutta kun aikaa kuluisi ja seuraus siitä mässäilystä alkaisi näkymään niin henkisesti kuin päälle päin, niin kokemuksesta voin sanoa, että se fiilis oli kaukana onnellisesta. Vaikka olen päässyt tosta mässäily tavasta eroon, ei mun silti aina ole helppo sanoa jokaiselle herkulle ei. Voi kun olisikin.. Toisille se on itsestäänselvyys ja jotenkin vaan niin helppoa. Näillä ihmisillä on varmasti joku muu heikkous. Joka kerta kun lapset haluaa vaikka leipoa, mietin, saisinko karata siksi aikaa jonnekkin. Sunnuntai illat on viikon pahimpia. Viikko onnistuneesti takana ja viikon viimeinen päiväkin menee kokonaisuudessaan hyvin. Ja sit illalla ei halua mennä vielä nukkumaan, koska tietää et aamu tulee nopeammin ja sit alkaa arki (oonko ainoa joka ajattelee näin) Olisi kiva pötköttää sohvalla kullan kainalossa ja SYÖDÄ JOTAKIN. Miks aina se syöminen kummittelee?! Miten sitä ei keksi mitään muuta tekemistä illan ratoksi? Jos kattoo leffaa, on mukava SYÖDÄ. Jos pyytää ystäviä kylään, on mukava SYÖDÄ. Jos lähtee kaupungille, vois mennä SYÖMÄÄN!!! Voiko se vaan olla niin, että kun on joskus ollut niin he***tin perso ruoalle, että se on vaan ja pysyy…?! Välillä on helppoa. Voi mennä kuukausiakin, että ei tule ajateltua mitään roskaa, mutta sit se jostain iskee, ku salama taivaalta ja joudun kohtaamaan pahimman vastukseni, eli itseni.

Mun kohdalla se, että ”kun ei syö mitään makeaa, ei tee mieli mitään makeaa” -ei kyllä toimi. Vaikka syön säännöllisesti ohjeiden mukaan, niin välillä nämä kamppailut opn tosi vaikeita. Silloin pitää vaan ajatella että mihin asti on tultu ja sitä on turha päästää valumaan läpi sormien. Mun valmentaja sanoi mulle, että en saa antaa minkää tulla unelmieni eteen, jos oikeasti haluan tätä. ”Tää on armoton laji ja takapakki näkyy nopeammin ku kehittyminen” Noita sanoja en pysty unohtamaan, enkä haluakkaan. Ne sai mut taas miettimään, mitä mä todella haluan. Itseni kanssa kamppailu on välillä haastavaa, mutta mä tiedän mihin musta on, joten en aio luovuttaa! Annanko sen pullan tulla mun unelman eteen? EN ANNA!

Haluan kehittää tätä! Kasvattaa lihasta - en vatsanympärystä

Haluan kehittää tätä! Kasvattaa lihasta – en vatsanympärystä

Ja en ole kisadieetillä enkä edes dieetillä, voin syödä silloin tällöin vaikka sen pullan, jos siltä tuntuu… Jonkun korvaan tämä saattoi kuulostaa tosi rankalra, mä haluan oikeasti vaan katsoa mitä suuhuni laitan, sillä se on ainoa tapa päästä nousujohteisesti lähemmäs mun tavoitteita, tavoitteita kilpailla. Ei elämä aina ole ruusuilla tanssimista, vai kuinka ;)

Tule mukaan, nyt alkoi: Timmikuu

Kuinka moni aloitti vuoden alussa tipattoman tammikuun? Mulla on tipaton menossa, jonka lisäksi onkin hyvä idea aloittaa timmi tammikuu. Joulun ja uudenvuoden herkuttelut on nyt historiaa, ja herkku ruoista keräämäni turvotus alkaa hiljalleen katoamaan.

PhotoGrid_1421088782794

 

No mutta mikä ihmeen timmi tammikuu? Meillä on täällä FitFashionilla menossa #timmikuu. Instagrammin puolella voit halutessasi jakaa esim kivoja motivoivia treeni- ja tsemppikuvia ja lisätä niihin hastagin #timmikuu. Huomisesta lähtien FitFashionin Instagramissa respostataan erityisesti juuri #timmikuu -kuvia koko loppukuun ajan. Mun instagammin löytää @saraliimatta

Näyttökuva 2015-1-13 kello 17.27.11

 

Ja kun on kerta timmikuu menossa, niin sehän tarkoittaa että treenataan ja syödään oikein, eikö vain? Tässä alla hyvä ja tehokas selkä-vatsa treeni vaihtoehto. Ajatus tässä treenissä oli kokoajan leveässä selässä. Muista lämmitellä huolella, vaikka jumppakepillä.

Painoja sarjoihin laitetaan suhteessa vähän, jotta saadaan kokoajan säilymään tuntuma ja puristus treenattavassa lihaksessa. Sarjoja 4 ja toistoja niin monta kun menee puhtaasti. Mutta suunnilleen se 15 toistoa.. Tempo on koko suorituksen ajan tasainen ja reipas, mutta edelleen painotan sanaa ”tuntuma”. Sinne lihakseen pitää saada se oikea puristus ja sen on säilyttävä siellä joka toistolla. Eli reipas tempo kehiin, niin väsytetään se selkä kunnolla ;) Palautus sarjojen välillä 30-60s. Alla kuvat liikkeistä ja mun instagrammista löytyy myös videoita kyseisestä treenistä.

 

Leuanveto / avustettu leuanveto:

PhotoGrid_1421088764640

 

Ylätalja eteen leveällä kahvalla:

PhotoGrid_1421088676303

 

Kulmasoutu tangolla:

PhotoGrid_1421088823291

 

Ristikkäistalja vedot kylkiin:

PhotoGrid_1421088872449

 

Köyden veto maaten (lavat irti lattiasta):

PhotoGrid_1421089003717

 

Yläkropan pyöritykset maaten molempiin suuntiin:

PhotoGrid_1421089048579

 

Muistakaa laittaa #timmikuu kuvia instagrammiin! Latailkaa niitä sinne, mä käyn siellä tarkkailemassa ja hakemassa omaan treeniin lisäpontta ja motivaatiota ;) Nyt mä alan pakkaamaan kassia, sillä huomenna on lähtö opinahjoon rovaniemelle. Mukavaa loppuviikkoa :)

 

 

 

 

Blogi täyttää 3 vuotta – kuinka bloggaaja on muuttunut

Onnea minulle ja teille kaikille jotka olette matkaani seuranneet jo usean vuoden! Mahtavaa omistautumista! :) Go Sara Go -blogi täyttää tänään siis 3 vuotta. Muistan blogin aloittamisen, kuin eilisen. Oli tammikuu 2012 ja olin asettanut tuona tammikuun ensimmäisenä päivänä itselleni uudenvuoden lupauksen, että pääsisin vihdoinkin kahden raskauden jälkeen KUNTOON. Tarkoitus oli opetella terveelliset elämäntavat ja aloittaa säännöllinen liikunta. Tähän projektiin tueksi päätin sitten perustaa laihdutus ja treeni -blogin.

Kuvankaappaus ensimäisestä blogitekstistäni

Kuvankaappaus ensimäisestä blogitekstistäni

Niin kuin oli tarkoitus, blogista on ollut mielettömästi mulle apua ja tukea kuluneiden vuosien aikana. Tämä on toiminut mulle tavallaan omanlaisena päiväkirjana, jonne olen päässyt rehellisesti ja julkisesti kertomaan kuinka menee. Viihdyin vuosia ylipainoisena, ennen kuin hätkähdin omaan peruskuntoon ja surulliseen peilikuvaan. Syy miksi halusin muutosta oli se, että mun kestävyyskunto oli kamala. En jaksanut nousta portaita hengästymättä, enkä alkaa hippaa lasten kanssa pihalla. Olin muutenkin kokoajan väsynyt. Jos en olis ottanut härkää sarvista, olisin varmasti ja vahvasti nostanut painoani, ja ihan huomaamattani.. niin se ylipaino vaan kasaantuu. Yhtäkkiä ja yllättäen.

Marraskuu 2011

Marraskuu 2011 – surullinen peilikuva

Kuva ensimäisestä blogitekstistäni

Kuva ensimäisestä blogitekstistäni

Kuva ensimäisestä blogitekstistäni

Kuva ensimäisestä blogitekstistäni

 

Haaveena oli saada oma elämäntilanne vakaaksi ja oma keho -ja mieli kuntoon. Olen mielestäni onnistunut silloisessa tavoitteessani ja voin tyytyväisenä todeta, asustavani mukavassa vartalossa. Jaksan treenata, juosta, leikkiä ja kantaa kauppakassit ilman että puuskutan. Rasitus astmani on myös parantunut täysin! Olen kaikinpuolin onnellisempi ja virkeämpi kuin tuolloin kolme vuotta sitten. Ja tästä suunta vaan ylöspäin ja uusia tavoitteita kohti!

 

2012 68kg   ja   2015 66kg

68kg   ja  66kg