Ei sen näin pitänyt mennä!

20150319_110040

Viimeinkin istun junassa. Ei mennyt eilen ihan niinku strömsössä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan mun olisi pitänyt saapua nyt tänään torstaina aamulla klo 10.40 Rovaniemelle. Mutta tuli pari muuttujaa…

Heräsin aamulla Helsingin Hakaniemestä. Anteeks mistä? Hieman piti hieraista silmiä ennen kun nousin ja tajusin. Aluksi mietin että missä mä oikein olen?? Nousin ja laahustin eteiseen ja sieltä kylpyhuoneeseen. Nice, missä mun laukku ja hammasharja ja ja ja!!!??? Ainiin… raahauduin keittiöön. Availin kaappeja ja silmiä samaan tahtiin. Väsytti. Eilinen venyi normaalia pidemmäksi. Keitin puuron ja katsoin aamu tv:tä. Silitin vieressäni kehräävää raidallista kissaa, samalla kun odotin että puuro jäähtyy. Puin päälleni ja lähdin ulos. Ärsyttävä pikku pakkanen kirveli unisia silmiä ja kirosin ääneen kuinka mun hanskat mukavasti lämmittää mun laukussa ja laukku ei ollut mukana. Hyppäsin ratikkaan. Suuntasin juna-asemalle. Kaivoin kännykän taskusta ja samalla käteen tarttui avain. Tiesin että avain oli erääseen säilytyslokeroon.

Hyppäsin pasilassa pois ratikasta. Mietin miten epäilyttävän näköinen olen, etsiessä avaimeen sopivaa kaappia aikaisin aamulla Pasilan juna-asemalla. Vihdoinkin oikea kaappi löytyi. Ja niin löytyi mun matkatavaratkin. Jes! Nyt viimein istun junassa ja puputan eväitä samalla kun kirjoitan. Nam, riisikakkuja ja leikkelettä. Aurinko paistaa ärsyttävästi kohti, mutta mun takana istuva nainen ei halua sulkea verhoa, koska ei näe muuten maisemia. Reilukerho.

No mutta mistä mä aamulla heräsin ja miksi? Ja miks mun laukku oli jossain rautatieaseman epäilyttävässä säilytyslokerossa?

Oltiin tyttäreni kanssa eilen Helsingissä Hartwall areenalla katsomassa Katy Perryn konserttia. Olin laskenut, että ehtisin klo 22 lähtevään yöjunaan, kohti pohjoista, mutta laskin iiihan väärin. En ole vuosiin käynyt missään keikoilla, joten en yhtään muistanut että miten pitkään ne saattaa kestää. Ovet aukesi jo klo 18.30, mutta itse super stara aloitti esiintymään vasta klo 21 jälkeen. Lämppärinä esiintyi Charlie xcx ja hänen esitys loppui klo 20.30. Siinä vaiheessa tiesin että en mitenkään ehdi kympin junaan. Halusin kuitenkin katsoa tyttäreni kanssa koko konsertin. ”Nyt pitää keksiä uusi suunnitelma -ajattelin, ja soitin vr:lle ja onneksi selvisi että junan alkuperäisen lähtöajan jälkeen on 24h aikaa muutta lippua ja junaa. Katsottiin rauhassa hyvä keikka alusta loppuun asti. Tyttäreni haettiin keikan jälkeen isänsä luokse ja minä päätin että kysyn mahtuuko mun äidin sohvalle nukkumaan. Tiesin että seuraava pohjoisen juna lähtee aamulla aikaisin Helsingistä, niin mäntsälään matkustaminen yöllä muutamaksi tunniksi ei houkuttanut.

Kävin siis äidin luona nukkumassa ja nyt uusi yritys päästä kouluun. Jos kaikki menee niinkuin nyt suunnittelin, olen iltapäivällä Rovaniemellä. Laukku oli säilytyksessä, että mun ei tarvinnut kantaa sitä sinne Hartwall areenalle mukana. Loppuviikon tavaroiden kantaminen mukana ei oo ihan pala kakkua :)

PhotoGrid_1426337927198

Reissun aloitus ei mennyt ihan niinku olin suunnitellut. Matkasuunnitelmat meni täysin uusiksi, mutta ei haittaa. Odotan malttamattomana että pääsen perille ja näen koulukavereitani. Meillä on mukava jakso tiedossa, harmi että en näille aamun tunneille ehdi.

Heittäkää ilmoille jotain hyviä sarjoja tai ohjelmia joita voisin tässä matkalla tuijottaa. Tai jos tulee jotain hyvää luettavaa mieleen niin laittakaa linkkiä. Kuinkas teillä on tämä viikko sujunut? Aurinkoa ainankin piisaa, joka piristää mieltä :)

 

Dieettiviikko nro 5

IMG_20150312_130738

Heippa kaikille, täällä ollaan pitkästä aikaa. Varmaan mun blogihistorian pisin tauko bloggaamisesti on ollut nyt meneillään, kun edellisestä postauksesta on lähes 3 viikkoa. Mulla on ollut jokainen sormi ja varvas varattu nyt viime viikkojen ajan. Kiitos mun ihanille asiakkaille, joita saan valmentaa. En valita, vaan ennemminkin kiitän. Olen siis tehnyt paljon töitä, joka ei mua haittaa, sillä nautin työstäni.

Oon joskus kertonut, kuinka tutut rutiinit tekevät mun viikon! Nyt oon vähän orpona, kun viikot ei mee tavalliseen tahtiin, vaan saattaa muuttua lyhyelläkin varoajalla. Tavallisesti oon käynyt aina torstaisin Malmilla treenaamassa valmentajan kanssa. Tämä ja ensviikko on kiireistä työn, koulun ja perheen kanssa, joten järjestin nää tulevat viikot niin, että vaikka oon työllistetty ja kiireinen, niin ehdin kuitenkin treenata, vaikka en valmentajaa kahteen viikkoon ehtisi nähdäkkään. Oon jo ehtinyt tottumaan valmentajan kannustavaan tapaamiseen joka viikko, että vähän harmittaa kun muutama kerta jää nyt välistä. Oon treenannut tällä viikolla tavallisesti omalla salilla hertsikassa ja tänään sain treeniseuraa Monnasta, joka on ihana tsemppari treeneissä. Kiva että Monna jaksoi mun kiireisen aikataulun lomassa tulla meidän salille asti jumpalle. Treenattiin tehokkaasti ja kovaa n. tunnin rinta-olkapää-ojentaja treeni. Kerkesin jumpan jälkeen juoda palkkarin, ennenkun aloitin oman asiakkaan kanssa treenit. Ensviikolla oon puolet viikosta Rovaniemellä, joten muutama treeni tulee vedettyä siellä.

PhotoGrid_1426173773532

Ennen treenejä, käytiin Monnan kanssa juomassa laturit, aka kahvit läheisessä kuppilassa ja vaihdettiin hieman kuulumisia. Tuli puheeksi mm. tää mun dieetti ja se, miten sitä jaksaa viikosta ja kuukaudesta toiseen treenata ja noudattaa ruokavalioo. Syödä terveellisesti ja treenata taas ja vähän kovempaa. Sit välillä olla dieetillä ja treenata jne.. Mutta kyllä sitä jaksaa, kun tietää mitä haluaa. Mä haluan olla terve ja näyttää myös siltä. Mä joskus mietin tätä enemmän, kun en ollut vielä niin sisällä tässä liikunnan mahtavassa maailmassa. Nykypäivänä se on mulle vaan itsestään selvyys, että pidän huolta itsestäni. Teen töitä liikunnan ja hyvinvoinnin parissa ja valmistun pian fitness valmentajaksi; kuinka uskottava ravitsemus- ja fitness valmentaja olisin, jos en itse noudattaisi terveellisiä elämäntapoja? Mulle on itsestäänselvyys mennä aamulla treenaamaan ennen töitä, vähän niinku mulle on selvää se, että pesen hampaat ku nousen sängystä. Jos asetan tavoitteita, niitä kohti mennään, eikä anneta minkään tulla tielle. Tottakai, kun ihmisiähän tässä vaan ollaan, on mullakin päiviä, jolloin KAIKKI tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Silloin on hiljennettävä tahtia ja kuunneltava omaa kehoa. Antaa kropalle myös aikaa levätä.Tosin, vaikka olisi vaikeeta, en silti ikinä jätä hampaita pesemättä. Eli ei ihan paras vertauskuva, mutta tulipa nyt sanottua :)

PhotoGrid_1426173724265

Olen kuitenkin päättänyt, että kun kerran olen ollut ylipainoinen, enkä viihtynyt kehossani silloin, niin sitä en enää ikinä halua olla. Vanhojen tapojen takia, sitä joutuu kuitenkin välillä kamppailemaan oman mielen kanssa. Punainen tyttö olalla sanoo että ”mee mäkkiin!” ja valkoinen tyttö toisella olalla sanoo että ”sä pärjäät Sara hyvin tolla iltapalarahkalla” Näitä haastavia tilanteita kun väkisinkin tulee, olen kokenut parhaaksi keinoksi tällöin hakeutua seuraan, jossa ei tarvitse vältellä mitään, tai kieltäytyä mistään. Tai sit jos en pääse irtaantumaan, ni mä otan puhelun valmentajalle, joka osaa aina sanoa ne oikeat sanat oikeassa tilanteessa. Kiitos. Kotona mulla on myös loistava tuki ja kannustus, sillä meillä ei kukaan muu kantaisi herkkuja kotiin, kun minä. Eihän dieetillä olo koskaan mitenkään ihan pala kakkua ole, jos se olis helppoo, ni kaikki tekis niin. Hassua miten sitä ”offilla” kaipaa dieetille ja dieetillä kaipaa offille. Mutta niinhän se taitaa olla ihan missä tahansa asiassa ja elämässä. Koskaan ei olla täysin tyytyväisiä siihen mitä on. Elämäähän tää vaan on, ei oteta sitä liian vakavasti. Mä jaksan tätä mun omaa hommaa just niin kauan, kun mulla on selvänä se, mitä varten tätä teen. En kenenkään muun, kuin oman itseni takia.

20150312_125825

 

Monnan tapaaminen tänään oli just se mitä tarvitsin. Mulla on 5 viikkoa dieettiä takana ja hiljalleen muistuu mieleen vuoden takaiset dieetti fiilikset. Oikeastaan ne dieetin vaikeudet. Pystyin puhumaan näistä fiiliksistä tosi avoimesti Monnalle, koska tiedän että sitä aidosti kiinnostaa ja se todella haluaa tukea mua. Sain vertaistukea toiselta liikunnan ammattilaiselta ja kannustusta omaan projektiini. Ihan parasta <3 Ja vaikka tää dieetillä olo välillä ärsyttääkin, niin osaan myös nauttia tästä ja niistä oman työn tuloksista, mitkä alkaa hiljalleen näkymään.

IMG_20150312_134356

Yksi mikä myös saattaa tehdä tilanteesta kuin tilanteesta väsyttävän, on synkkä vuodenaika. Nyt onneks näkyy jos vahvoja merkkejä siitä, että kevät on pian täällä, eli aurinko alkaa paistamaan ja päivät on valoisia ja pidempiä! Se jos mikä piristää arkea.

Nyt stoppi tekosyille!

 

Kuva otettu 22.2.2015 klo 13.27 #5

 

Onko sinulle käynyt niin, että havahdut yllättäen ylipainoosi? Kiloja on kerääntynyt vuosien mittaan tasasen tappavaa vauhtia.. Näet itsesi peilistä, tai vaikka toisen ihmisen ottamasta kuvasta ja näet jotain mitä et osannut odottaa? Haluaisitko laihduttaa, mutta et pysty koska…

Maapallolla on paljon ihmisiä jotka haluavat olla hoikempia. Sitten valitetaan ja kitistään kun ei pysty, mutta tosi asia on että jokainen pystyy jos vaan viitsii. Jokainen kun ei vaan ole valmis tekemään töitä kevyemmän olon eteen. Herätys tapahtuu usein niin, että oma peilikuva ei jostain syystä vaan miellytä ja vaatteet alkaa ehkä puristaa. Vaatekaupassa käynti on turhauttavaa, kun suurimman koonkaan vaatteet ei istu nätisti päälle. Sovituskoppien valot ja peilit on karu totuus vasten kasvoja. Rappusten nouseminen on tuskaisen raskasta ja uni on huonoa. Olen nähnyt ja kuullut paljon erilaisia tarinoita siitä, miten elämäntaparemontit saavat alkunsa, tai siitä miksi ne eivät saa alkua. Jos olet 110% kyllästynyt omaan ulkomuotoosi ja huonoon kuntoon, miksi hyväksyt sen? Moni onnistuu muutoksessa hienosti! On paljon tarinoita onnistumisista, mutta niin on epäonnistumisistakin.

1. En voi elää ilman suklaata

2. Tykkään juoda saunaoluen tai lonkeron pari kertaa viikossa

3. En tykkää kasviksista enkä pysty syömään puuroa

4. Mulla ei ole aikaa

5. Mulla ei ole rahaa

6. Mulla on lapsi / lapset

7. Terveydentilani estää mua liikkumasta tarvittavan määrän

Tekosyitä on helppo keksiä. Tuossa muutamia yleisimpiä. Jokaiseen voisin sanoa että höpö höpö. Mikään noista ei ole este eikä edes hidaste muuttaa elämäntapoja. Ennakkoluulot terveellisestä ruoasta on kovin yleisiä. Kasviksista saa mielettömiä ruokia ja lisukkeita maittavaan ateriaan. Jos vaan viitsii nähdä sen vaivan, että antaa kasviksille ruokavaliossa mahdollisuuden ja kokeilee uusia asioita. Kukaan ei kuole jos ei saa syödä hetkeen suklaata tai juoda olutta ja lapset ei myöskään ole este liikunnalle tai terveellisen ruoan syömiselle. Lasten pitäisi olla edellytys sille, että koko perhe syö terveellisesti! Lasten kanssa on myös helppo liikkua, joko ihan kotona tai ulkona. Myöskin huonokuntoisemmille on olemassa sopivaa liikuntaa ja usein kovasti ylipainoisille riittää alkuun ruokavalion putsaus kaikesta roskasta. Ja mitä tuohon aikaan tulee.. vuorokaudessa on 24 tuntia ja viikonpäiviä on seitsemän. Meillä jokaisella on varmasti välillä kiire, mutta jos todella haluaa muutosta, on valmis priorisoimaan, eli asettamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Kun aloittaa liikunnan, siitä saa nopeasti lisää energiaa päivään ja jaksaa nousta aamuisin vaikka tavallista aikaisemmin ja käydä esim aamulenkillä. Liikunnan lisääminen päivärutiiniin ei myöskään vaadi rahaa. Tottakai siinä vaiheessa kun haluaa aloittaa jumppatunnit tai ostaa salikortin, rahaa vaaditaan hieman, mutta uskon että n. 50-100e säästö / kk järjestyy helposti, kun jättää ostamatta kaupasta kaiken turhan herkun, tai ei enää käy niin paljoa ulkona syömässä. Lenkkeily on tosi hyvä liikuntamuoto ja täysin ilmaista, toki lenkkarit on hyvä olla olemassa, mutta niitäkin saa halvalla jos vaan viitsii käydä etsimässä.

Muistan kuinka silloin vuonna 2011 päätin aloittaa todellisen elämäntaparempan ja mietin aluksi, että miten voin elää ilman paahtoleipää, voimariinia ja meetfurstia siinä päällä… tai mitä on elämä ilman suklaata??? Mutta tässä sitä ollaan ja eteenpäin mennään, ilman että söisin näitä herkkuja viikoittain. Itseasiassa en edes muista milloin olen viimeksi syönyt paahtoleipää tai meetfurstia. Eli nekin ennakkoluulot oli ihan turhia. Olen saanut ruoka pyramiidiini niin paljon parempia uusia ruokia tilalle, että ei ole valittamista. Nyt kun osaan syödä terveellisesti, ei silloin tällöin nautittu pulla tai suklaa tee minusta jälleen ylipainosta.

Näyttökuva 2014-2-28 kello 10.35.47

Näyttökuva 2014-5-14 kello 21.47.09

 

Näyttökuva 2015-2-22 kello 13.02.16

Eli jos et ole valmis muutokseen, et vain halua tai viitsi, niin ei siinä sit mitään. Eihän kenenkään ole pakko jos ei halua. Ketään ei pakoteta. Mutta silloin on turha sanoa että ”haluaisin kyllä, mutta en pysty koska…”

Jos haluat, niin pystyt! Kaikki lähtee sisusta itsestäsi. Aloitat elämäntaparemontin itsesi takia ja vain sinä voit tehdä päätöksen tulevaisuudestasi. Starttaa jo tänään! Jos yksin aloittaninen on vaikeaa, pyydä apua! Alan ammattilaisia, liikunnan ja ravinnon kanssa työskenteleviä on paljon.

Sinä päätät; onko tulevaisuutesi kevyempi kulkea, vai raskaampi tekosyiden reppu?

Näyttökuva 2014-2-19 kello 13.14.11

Näyttökuva 2014-11-16 kello 19.58.48