Kuinka saavutin kisakireyden ja kuinka voin luopua siitä

 

Super iso kiitos kaikille edelliseen postaukseen kirjoittaneelle! Todella ihana saada näin valtava määrä onnitteluja ja silmäkulmia kostuttavia kommenteja <3 Kiitos!

Mun puolenvuoden dieetti sai päätöksen viikko sitten sunnuntaina, kun kisojen jälkeen napsin suuhuni mitä erilaisempia herkkuja. Käytiin ravintolassa syömässä sekä seuraavana päivänä laivalla buffetissa. Söin hyvällä omallatunnolla suolaista ja makeaa, paljon ja vieläkin enemmän. Fiilis oli loistava, kun mahassa oli täyden tuntuinen olo. Nyt olo on energinen, mutta silti joku tässä hommassa tökkii…

IMG_20140416_145916

…nesteinen ja turvonnut ulkomuoto ei vaan miellytä :/

 

Tätä dieetin jälkeistä elämää on nyt takana siis vajaa viikko. Paino on noussut takasin ”normaali” lukemiin, mutta mikä siinä on, että se normaalipaino v***ttaa?! Muistan joskus lukeneeni FitFashion blogi kollegani Umpun blogista hänen kirjoituksen kisojen jälkeisestä elämästä. Umppu kirjoitti näin:

”Kilpailijoita ei usein valmistella tarpeeksi kisojen jälkeiseen elämään, ruokavalioon ja palautumiseen. Kroppa on tyhjä ja nesteetön, eli jokainen suupala, minkä suuhusi laitat tulee todennäköisesti suoraan takapuoleen. Samoin keho sitoo järkyttävän määrän nestettä ja saatat muistuttaa pallokalaa seuraavan kuukauden. Kisojen jälkeen toisilla painoa tulee enemmän toisilla vähemmän ja itse kuulun siihen viikko +10kg ryhmään. Katsot vanhoja kisakuvia ja mietit miten sain itseni noin hyvään kuntoon, kun peilistä tuijottaa ”lihava tyttö kuka näyttää juuri siltä, ettei ole koskaan salilla treenannutkaan. Et enään tunnista sitä normi itseäsi, kun olet katsonut sitä riutunutta kisa lookkia…”   … JA musta tuntuu nyt just tolta..

Vaikka mua valmisteltiin dieetin jälkeiseen elämään ja sain tarkat ohjeet kuinka palautua, niin silti tää ei täysin miellytä. Jokainen joka lajista yhtään tietää, tietää myös sen, että kisapäiväksi saavutettu kisakunto, on vain hetkellinen. Vain tuon päivän kestävä kunto. Viimeisinä päivinä ennen kisoja, kroppaa tyhjennetään ja täytetään, suola jätetään pois, ja viimeisen vuorkauden aikana ei juoda nesteitä. Näin saadaan kroppa mahdollisimman kireäksi ja nesteettömäksi, joka näyttää siis lavalla paremmalta. Sain oman kuntoni kieltämättä todella mukavan näköiseksi. Keimailin kisapäivänä peilin edessä, kun en meinannut uskoa silmiäni, että peilistä todellakin näkyy mun kroppa. Kun suljen silmäni, verkkokalvoilleni palautuu vieläkin kuva omasta kisakunnosta. 57,5 kilon bikinikunto, ilman läskiä, ilman turvotusta, ilman nestepöhöä tai roikkuvaa nahkaa. Mietin; miten tuo kaikki oli edes mahdollista saavuttaa?

Viikko sitten...tänään

Viikko sitten… ja tänään… Se siitä kisakireydestä…

Kun avaan silmät ja astun nyt peilin eteen, näen 64 kiloisen nesteisen liharekan, jonka lihakset on turvonnut hiilareista kaksinkertaisiksi, vatsan on peittänyt kummallinen pomppulinna ja lommoposket ovat saaneet turvotuksesta täytettä ja ja ja… Mun kroppa kun ei vaan ole sellainen, että vatsapalat näkyisi kokoajan tai että pakarat olisi lommoilla ja uurteiset. Yhdessä päivässä paino nousi jo +2kg pelkästä suolan ja veden käyttöön ottamisesta. Sinne siis katosi nekin palat ja uurteet. Kaikki kisojen jälkeen juomani neste varastoitui oudosti kroppaan, sillä huomasin että vaikka join mielettömiä määriä vettä, en käynyt vessassa juurikaan. Oli kroppa siis ”pikkaisen” kuiva, ei niin terve.. Joten täytyisi olla nyt tyytyväinen tähän tämänhetkiseen olomuotoon, mutta kun viikko sitten on näyttänyt timantinkireältä ja samalla lihaksikkaalta, niin tää näkymä ei miellytä sitten pätkääkään. Huoh mikä tunteiden vuoristorata ja mielen kanssa taistelu… ”kiree- löysä- kiree- löysä..” Mä en niiiin halua olla offilla!! Miks en voisi olla siinä kisakunnossa aina?!

Käsitreenin jälkeen eilen

Käsitreenin jälkeen eilen

No vaikka siks, että siinä kunnossa ja sillä energian määrällä ei jaksanut enää tehdä juuri mitään. Treenaaminen oli pientä pomputtelua, eikä tuloksia kasvattavaa. Olin väsynyt ja palelin.  Mä haluan treenata kovaa ja kehittyä, joten mun kroppa tarvitsee enemmän energiaakun dieetin loppuvaiheessa, eli enemmän ruokaa.  Jokainen kilpailija päättää itse, miten palaa arkeen dieetiltä. Se kannattaa tehdä varovaisesti ja hiljalleen. Monen päivän/viikkojen mähkiminen, herkkujen ja epäterveellisten hiilareiden jatkuva mättäminen ei tiedä hyvää. Senhän ymmärtää jokainen. Se ei siis ole munkaan tarkoitus. Olen saanut nämä muutamat päivät nauttia ravinnosta josta olen viimeisen puolenvuoden aikana jäänyt paitsi ja se riittää.

PhotoGrid_1397839677990

 

Olen huomannut, että nyt dieetin jälkeen, nälkä ei todellakaan lähde syömällä. Ja makean nälkä ei lähde makealla..se vaan kasvaa. Kokoajan tekisi mieli syödä jotain. Säännölliset ruokailuajat on siis pakko pitää edelleen säännöllisinä, ruoka puhtaana ja kohtuu määrissä, muuten lähtee homma lapasesta.. kokoaikainen ruoan napsiminen on väärin. Se napostelija oli se ”entinen Sara”, ja siihen ei ole enää ikinä paluuta. Paluu arkeen kuullostaa nyt siis enemmän kuin houkuttelevalta, sillä millekkään hullulle bulkki kuurille en aijo, enkä halua myöskään takaisin ylipainoiseksi sohvaperunaksi. Aerobiset pidän myös edelleen päivärutiineissa ja pudottelen niitä sit pikkuhiljaa yksi kerrallaan pois, tai ainankin vähemmälle.

Meniskö sitä herkuttelemaan vai salille? NO SALILLE! ;) Jalkatreenin pariin lähdössä

Meniskö sitä herkuttelemaan vai salille? NO SALILLE! ;) Jalkatreenin pariin lähdössä

 

Kun aloitin tuon kyseisen kisadieetin viime lokakuussa, painoin reilusti yli 70kg, ja sitä en enää halua. En syö itseäni sellaseksi pullaksi, vaan siksi että oon offilla, vaan haluan pysytellä itseäni miellyttävässä olomuodossa ja vaaka lukemassa, jotta joskus tulevaisuudessa dieetille jääminen tuntuu mukavalta, eikä kamalalta -17kg:n painonpudotus urakalta..huoh :)

No miten mä sitten ikinä sain itseni siihen timanttiseen kuntoon, jolla saavutettiin 4. sija ensimmäisissä kilpailuissa? 

Noudatin 6kk ajan tarkoin valmentajani laatimaa ruokavaliota.

Treenasin säännöllisesti 5-6 kertaa viikossa salilla.

Alusta alkaen tein 3-6 aamuaerobista viikossa.

Nautin jokaisesta päivästä, vaikka välillä kuntoa stressasinkin.

Pidin huolta lihashuollosta.

Viimeisillä dieettiviikoilla otin omien treenien tueksi HYPOXIn.

Stressasin kamalasti mun vatsaa ja pylly/reisi aluetta. Soitin Herttoniemen HYPOXIin ja kerroin Sallalle mun tilanteen. ”Stressi kasvaa ja viikot vähenee” -ajattelin. Kisoihin oli jäljellä ainoastaan 3 viikkoa.

20140328_193919(0)

Menin käymään paikanpäällä Herttoniemen HYPOXIssa, ja puhuttiin tarkkaan mun tilanteesta.

Naisten painonpudotus kohdentuu usein paljolti ylävartaloon. Rasva vähenee ensimmäiseksi kasvoista ja rinnoista, eli just niinku mulla kävi ensin. HYPOXIn avulla rasva palaa suurimmaksi osaksi keski- ja alavartalosta. Olin kuullut, että HYPOXIlla saa näkyviä tuloksia jo neljässä viikossa… hmmm… mulla ei vaan enää ollut kuin kolme viikkoa aikaa. Olisiko hoidosta hyötyä? Kannattaisiko satsata siihen? Mitä jos saisin HYPOXIn avulla tehostettua viimeisien viikkojen rasvanpalamisen? 

Päätin ottaa HYPOXIn loppudieetin tueksi. Mietimme, että kohdallani tulokset olisi vielä helposti luettavissa, sillä olin liikkunut ja syönyt jo pidemmän aikaan hyvin ja säännöllisesti. Toivoin HYPOXIn tehostavan tuloksia ja näin todellakin kävi.

Vaihtelevaa yli- ja alipainetta hyväksi käyttäen HDC auttaa saavuttamaan kiinteämmän ja kauniimman ihon. HDC-laitteessa rentoudutaan 20 minuutin ajan ilmatiiviissä kokopuvussa. Erityisvalmisteisen puvun 400 ilmakuplaa aktivoivat pintaverenkiertoa ja vilkastuttavat aineenvaihduntaa, poistaen elimistöstä kuona-aineita ja nestettä.

Vaihtelevaa yli- ja alipainetta hyväksi käyttäen HDC auttaa saavuttamaan kiinteämmän ja kauniimman ihon. HDC-laitteessa rentoudutaan 20 minuutin ajan ilmatiiviissä kokopuvussa. Erityisvalmisteisen puvun 400 ilmakuplaa aktivoivat pintaverenkiertoa ja vilkastuttavat aineenvaihduntaa, poistaen elimistöstä kuona-aineita ja nestettä.

”HYPOXI polttaa rasvaa täysin luonnollisesti kevyen rasvanpolttoliikunnan ansioista. Liikunnan aikana rasvahappoja vapautuu kehon energiantarpeen mukaan ja rasvaa palaa lihaksissa sekä metaboiloituu maksan toiminnasta. HYPOXIssa vaihtelevan ilmanpaineen yhdistäminen liikuntaan auttaa kohdistamaan rasvanpolton jopa 70%:sesti toivotulle alueelle, alueen optiomoidun verenkierron ansiosta. Parhaat tulokset saavutat kun tuet HYPOXI-jaksoasi painonpudotuksella ruokavaliota keventämällä ja saat painosi putoamaan noin 2-3kg kuukauden hoitojakson aikana. Silloin suurin osa painonpudotuksesta kohdistuu juuri toivotulle alueelle.”

Noin kävi juuri minulle. Ehdin kolmen viikon aikana suorittaa 9 hoitokertaa. Jokainen ympärysmitta vartalossani kapeni miltein tuplasti yhtä paljon, kuin oli kaventunut dieetillä edellisten 5kk aikana. Esim vyötäröltä oli lähtenyt 5kk aikana -7cm ja HYPOXIn aikana lähti vielä -5cm lisää. Samoin esim lantiolta: 5kk aikana lähti -5cm ja HYPOXIn aikana vielä toiset -5cm. Paino putosi HYPOXIn aikana -2kg. Hoidon ansiosta mun aineenvaihdunta vilkastui ja pintaverenkiertoa aktivoitui, joten kropasta poistui nestettä ja kuona-aineita. Mun iho oli 9 hoitokerran jälkeen sileämpi, eikä appelsiini iho enään haitannut silmää, koska se oli kahonnut. Vatsan alueen nahkakin oli ihmeellisesti kireämpi! En voinut uskoa tuloksia, mutta totta se vaan oli! Pakkohan se oli uskoa, kun omilla silmillä sen todistin! 

20140328_194027

Alipaine- eli vakuumihoito stimuloi verenkiertoa iho- ja rasvakudoksiin ja parantaa hapen ja ravinteiden kulkeutumista kudoksiin. Ylipainehoito taas edesauttaa veren ja nesteiden palautumista rasvakudoksesta ja stimuloi lymfakiertoa. Matalasykkeinen liikunta auttaa lihaksia polttamaan ongelma-alueilta
vapautuvaa rasvaa.

 

20140328_200704

 

HYPOXI kohdistuu siis rasvanpolttoon alavatsan, reisien ja pakaroiden alueelle. Hoito menetelmänä käytetään ali-ja ylipainetta sekä matalasykkeistä pyöräilyä, eli pelkällä makoilulla ei selviä. Pyöräily oli mukavaa, ja hikihän siinä tuli. Kävin hoidoissa yleensä illalla, kun olin ensin hoitanut omat aamuaerobiset ja salitreenit hyvissä ajoin pois alta. 

En yleensä ikinä usko mitään ennenkuin itse näen. Näin kävi mm. HYPOXIn kanssa. Mainoksissa paljon hehkutettu HYPOXI hoito ei tuntunut mahdolliselta tavalta polttaa rasvaa ja muokata kehoa, mutta nyt kun olen senitse henkilökohtaisesti kokenut, niin uskon siihen! HYPOXI on ehdottomasti mukana nyt dieetin jälkeisessä palautumis vaiheessa, sekä mun tulevaisuuden projekteissa! Lisää tietoa HYPOXIsta löydät TÄÄLTÄ

 

Upea Sanna jäi juuri elämänsä ensimmäiselle kisadieetille. Kiva seurata ja tsempata kaverin matkaa kohti syksyä <3

Upea Sanna jäi juuri elämänsä ensimmäiselle kisadieetille. Kiva seurata ja tsempata kaverin matkaa kohti syksyä <3

Kävin toissapäivänä tekemässä pitkästä aikaa jalat salilla. Polvikipu on poissa, ja toivon että kun tästä dieettaamisesta hiljalleen palaudun, niin saan alkaa taas takomaan niillä hulluilla sarjapainoilla jalkoja. Ne on nyt se osa-alue joihin haluan panostaa, plus selkä. Nyt vaan hyvillä mielin kovaa treeniä, ja ehkä mä joskus oon vielä siinä pisteessä, että mulla on niin vahvat vatsapalatkin, että niitä voi esitellä, oli sitten kisakireä, tai reilusti offilla ;)

 

Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua!

 IMG_20140419_154519

Sara

Body fitness +168cm – 4.sija – numerolla 163. – Sara Liimatta

 

WP_20140413_14_37_20_Pro

 

On torstai aamu. On kulunut neljä yötä kisoista. Makoilen koneen äärellä ja tuijotan pokaalia jonka sain viime sunnuntaina Fitness Classisista sijoittumalla body fitnessin pitkässä sarjassa sijalle 4. Vieläkin on jotenkin vähän oudon sekavat fiilikset. Onko tämä edes totta!? Koko päivä ja itse lavashow palautuu niin helposti lähimuistiin, varsinkin kun juuri katsoin ja valitsin kuvia tähän postaukseen. En ole ehtinyt muiden bloggaajien tavoin aikaisemmin kirjoittaa viikonlopusta, koska en ole ollut koneen äärellä. Rakas ystäväni Anna oli mm. kirjoittanut upean kooste postauksen kisoista, jonka pääset lukemaan täältä.

 

20140413_064934

20140413_084511

20140413_094018

20140413_100258

 

 

Edellisen postauksen kirjoitin sunnuntai aamuna, eli kisa-aamuna. Siitä onkin hyvä jatkaa.

Kun olin päivittänyt blogin ja syönyt aamupalan, lähdin meikkiin ja kampaajalle. Ihana Maija loihti mulle super kauniin kisameikin ja Tanja teki tukkataikoja. Rusketus oli edellisinä päivinä hankittu, joten kisalookki oli valmis. Enää bikinit päälle ja olin valmis lavalle… vai olinko…

20140413_110405

20140413_110410

 

..en ihan. Loppu viimeistelyt piti vielä hoitaa. Mitä ne oli? En tiennyt yhtään. Takahuoneessa mun upeat Team SportLifen huoltojoukot pitivät huolen, että jopa minä ensikertalaisena sain kaikki valmistelut tehtyä. Ensin oli varmistettava että fiilis on mukava ja rento. Makoiltiin kanssakilpailijoiden kanssa lattialla jalat kohti kattoa ja pohdittiin päivän kulkua. Osa tytöistä rentoutui kuuntelemalla musiikkia ja toiset pumppaili jo kovaa vauhtia lihaksia. Mä makasin lämpimässä kokopuvussa ja kyselin kamalasti kaikkea. Olihan tämä tilanne mulle kokonaisuudessaan ihan uutta ja ihmeellistä. Kello läheni kahtatoista. Kävin käskystä  viimeisen kerran vessassa, ennen kuin pukisin bikinit liimattavaksi päälleni. Bikinien liimauksen jälkeen leviteltiin öljy iholle ja samalla pumppailin kuminauhalla lihaksia lämpimäksi.

 

20140413_114756 

20140413_114808

20140413_123138

 

Viimein kuulutettiin: ”Seuraavana lavalle nousevat body fitness +168cm 11 kilpailijaa”

Kävelimme jonossa lavalle riviin, minä tulin jonon viimeisenä. Jäin siis lavan reunaan paikalle nro 1. Se tarkoitti sitä, että minut esiteltäisiin ensimmäisenä. Huulet väpätti ja hymy tärisi. Pelotti ja jännitti kamalasti. Yleisö oli suuri ja kaikki hurrasivat meille.

”Ensimmäinen kilpailija, numerolla 163. Sara Liimatta Team SportLife Helsinki” 

Niiasin ja asetuin opettelemaani lineup asentoon odottamaan seuraavaa siirtoa. 

Pyörähdimme pitkässä rivissä tuomarin käskystä kaikki anatomiset asennot, jonka jälkeen meidät jaettiin kahteen ryhmään lavan molemmille puolille. En päässyt ensimmäiseen vertailuun, mutta en antanut sen hyydyttää hymyä. Nyt oli annettava kaikkensa!

Viihdyin lavalla mielettömän hyvin! Se adrenaliini joka mussa virtasi koko shown ajan oli mieletön. Aluksi todellakin pelotti kamalasti ja uskoin että karsiudun siksi pois, kun pelkäsin että esiintyminen ei ollut luontevaa jännityksen takia, mutta se menikin sit ihan hyvin. 

 

fitnessclassic1

fitnessclassic

 

kuva 2-2

kuva 2

Sara_130414_IMG_7424

Sara_130414_IMG_7428   

Sara_130414_IMG_7435

Sara_130414_IMG_7442

fitnessclassic2

 

Sara_130414_IMG_7448

 

 

 

Alkukilpailu oli ohi ja kävelimme takas lavan taakse. Sanoin mun huoltajalle Jamielle, että olin niin helpottunut että se oli ohi, koska mua pelotti niin paljon. Uskoin että minun osalta kilpailu oli siinä. Suuta kuivas niin että en meinannut saada sanaa suusta. Ääni vapisi ja jalat tärisi. Riisuin korkokengät ja pyörin peilin edessä hermostuneena. Jamie koitti rauhoitella mua, ja kertoi uskovansa vanhvasti siihen että olisin jatkossa. Itse en uskonut. Mietin jo että ”jee kohta saan suklaata!”

Seuraavat 5 minuuttia kului todella hitaasti, mutta äkkiä Jamie juoksi käytävältä mun luo huutaen: ”Sara sä oot ainut meidän tiimistä joka on jatkossa!!! Äkkiä korut korviin ja pumppaamaan!”

En voinut käsittää! Olin jatkossa!? Minä? Varmistin Jamielta useasti että näkikö se varmasti oikein. Oliko varmasti kilpailija nro 163. jatkossa? Kyllä oli!

Sit äkkiä korvikset korviin ja korut käsiin. Pikku hörppy minttua, kengät takas jalkaan ja käytävälle pumppaamaan kuminauhalla. Enää ei jännittänyt, vaikka minä nousisin meistä kuudesta finalistista ensimmäisenä lavalle esittämään oman t-kävelyn. Nyt olisi mun hetki loistaa! Tätä mä oon treenannut, ja nyt mun on aika näyttää se kaikille! Tän mä osaan -ajattelin.

 

Näyttökuva 2014-4-17 kello 8.34.44

Näyttökuva 2014-4-17 kello 8.35.05

Näyttökuva 2014-4-17 kello 8.35.39

Näyttökuva 2014-4-17 kello 8.35.52

Näyttökuva 2014-4-17 kello 8.36.17

Sara_130414_IMG_7507

Mulla oli ihan parhaat kannatusjoukot. Kuvassa tyttäreni Nona.

Mulla oli ihan parhaat kannatusjoukot. Kuvassa tyttäreni Nona.

T-kävelyiden jälkeen me 6 finalistia asuimme vertailualueelle vertailtavaksi. Enää ei jännittänyt niinkuin aluksi. Mietin mielessäni kokoajan: ”Iiiik apua, mä tulin kuudenneksi! Mä tulin kuudenneksi ihanaa! Upeaa!!!”

fitnessclassic3

fitnessclassic4

fitnessclassic5

 

Sara_130414_IMG_7459

 

Sara_130414_IMG_7534

 

 

Finaalikierroksen jälkeen palasimme taas lavantaakse. Jännitys oli huipussaan ja halasimme kanssakilpailijoiden kanssa toisiamme ja onnittelimme loistavasta kilpailusta. Päästin onnenkyyneleetkin, sillä olin todella tyytyväinen omaan suoritukseeni ja jännitys laukesi, kun tajusin että olin oikeasti kärki kuusikossa. Olimme tyttöjen kanssa tehnyt kaikkemme, ja loput jäisi tuomareidenpäätettäväksi. 

 

Sara_130414_IMG_7541

Sara_130414_IMG_7545

Sara_130414_IMG_7543

 

 

Meidät kutsuttiin palkintojen jakoon, ja yllätyksekseni minut palkittiin sijalla 4. En osaa sanoin kuvailla sitä fiilistä joka mulla oli! Olin voittanut itseni todellakin! Neljäs sija ensimmäisissä kilpailuissa oli todellakin unelmien täyttymys. Se suuri työ jonka olin tehnyt kuntoni eteen, todellakin palkittiin!  Koko tilaneen kruunasi se, kun ihanan aurinkoinen Jutta ojensi mulle pokaalin ja sanoi ”olet Sara tehnyt mielettömän upeaa työtä, sä näytät todella hyvältä” 

Sara_130414_IMG_7552

 

fitnessclassic6

 

Olin omasta menestymisestä sen varran sekaisin, että en osannut muuta kuin ihastella pokaalia. Tiimiläiset sanoi että nyt saisi syödä jo herkkujakin, mutta olin ihan pihalla ja yhden tai kaks irtokarkkia taisin laittaa suuhun, kun taas jatkoin pokaalin ihastelua. Itketti ja nauratti samaan aikaan. Mieletön tunnemyllerrys :)

20140413_133713

Ihanat huoltajat Jamie Pakonen ja Mia Lahti

Ihanat huoltajat Jamie Pakonen ja Mia Lahti

20140413_133729

 

Hetken fiilistelyn jälkeen kiittelin kovasti muita tiimiläisiä sekä huoltajia ihan parhaasta huolenpidosta ja tsempeistä ja pakkasin mun tavarat ja lähdin messualueelle. Siellä mua oli vastassa kaikki rakkaat ystävät ja sukulaiset jotka oli tullut kannustamaan. Ja todellakin kannustamaan! Hymy ei hyytynyt lavalla kun kuulin mun kannatusjoukkojen rummutuksen. Ja jos hymy hyytyi, niin siitä pidettiin kyllä huoli että se palaa taas kasvoille. Kiitos äidin! ;)

Kulttuuritalon aulassa sai kyllä taas vuodattaa kyyneleitä, kun liikutuksekseni niin moni tuli onnittelemaan. Onnittelijoiden joukossa oli monia blogin lukijoita. Kiitos jokaiselle teille, arvostan elettänne kovasti. Ihanaa että tulitte tapaamaan. Kiitos vielä myös kaikille onnitteluista instagrammiin, blogiin, facebookkiin ym. Sain mielettömän määrän tsemppiviestejä ja onnitteluja sunnuntain aikana. Mahtavaa!

Sara_130414_IMG_7604

Sara_130414_IMG_7619  

Sara_130414_IMG_7622

Sara_130414_IMG_7634

Sara_130414_IMG_7642

Sara_130414_IMG_7649

Sara_130414_IMG_7657

Sara_130414_IMG_7664

Sara_130414_IMG_7666

Sara_130414_IMG_7668

 

 

Lämpimän vastaanoton jälkeen lähdimme porukalla hotellille, jossa pääsin suihkuun ja vahtamaan vaatteet. Poseerasin hetken uuden ystäväni ”body-pokaalin” kanssa ja mätin suuhuni kaikkia erilaisia herkkuja, joita ystävät mulle raahasi. Lahjapussukoiden sisältöihin oli tarkkaan valittu mun suosikkeja. Oli mm. lakuja, kinderiä, dallaspullaa, keksejä, kookosvalkosuklaata ja jugurttipähkinöitä.

20140413_145011

 

Otin lämpimän suihkun ja kuorin hieman ihoa enimmästä väristä ja öljystä. Pesun jälkeen menin hetkeksi lepäämään ja nostin jalat kohti kattoa. Hetken lepäilyn jälkeen mun läheiset ystävät ja perhe kokoontui ravintola Coloradoon syömään ja juhlimaan. Oli onnistunut ilta ja olen niin kiitollinen mun jokaisesta ystävästä joka on ollut mukana rakentamassa tätä mun unelmaa.

20140413_175134

20140413_175207

20140413_201642

Sara_130414_IMG_7688

Sara_130414_IMG_7691

Sara_130414_IMG_7699

Sara_130414_IMG_7701

Sara_130414_IMG_7737

Sara_130414_IMG_7740

Sara_130414_IMG_7750

Sara_130414_IMG_7759

Sara_130414_IMG_7773

 

 

Ilta jatkui puolille öin saakka, kunnes olin jo tosi väsynyt. Ilta oli täydellinen lopetus täydelliselle päivälle, vaikkakin päätimme lähteä hyvissä ajoin nukkumaan. Uni tuli hyvin, mutta yöllä heräilin useaan otteeseen, kun olo tuntui kuivalta ja hieman heikolta. Olin yrittänyt juoda kisojen jälkeen paljon vettä, mutta tuntui että vesi hävisi vaan jonnekkin mun kroppaan, kun ei ollut vessahätä ollenkaan. Myös pohkeita ja kaulaa kramppasi yöllä jatkuvasti, koska edellinen vuorokausi tuli oltua ilman suolaa ja nestettä. 

Aamulla olo oli kuitenkin jo parempi. Heräsin ja näin pokaalini, tämä ei ollutkaan unta -ajattelin. Olin niin usean vuoden uneksinut siitä että nousisin lavalle upeissa bikineissä ja itse rakantamassani vartalossa. Nyt mä tein sen ja yllätyin lopputuloksesta jopa itse. Vielä viikko ennen kisoja olin stressaantunut kun pelkäsin että aika ei riitä ja en voisi kilpailla. Noina hetkinä pitää vaan uskoa itseensä ja luottaa omaan valmentajaan. Jos valmentaja sanoo että kunto on valmis kisapäivänä, niin sitä on vaan uskottava. 

Mulla alkoi viikon pituinen loma kisojen jälkeen. Kävin pyörähtämässä tukholmassa ja söin hyvin laivan buffetissa. Muutaman päivän kerkesin ahtaa naamaan mitä erilaisempia herkkuja joita olen viimeisen puolen vuoden ajan ikävöinyt. Eilen palasin salille ja tänään kävin aamulenkillä. Pikkuhiljaa paluu normi arkeen, ja tarkoitus olisi nousta sopivan energiseen off -kuntoon, eli 64-66kg kieppeille. Läskiä en kaipaa, viihdyn paremmin näin ;) Nesteet on kertynyt takaisin ympäri kroppaa, ja painokin noussut kisapainosta jo +5kg. 

 

20140414_172025

20140415_103609

20140415_125949

20140415_200202  

20140415_203735

20140415_202157

20140415_204527

 

 

Tulevaisuus on vielä auki. En ole lyönyt mitään suunnitelmia lukkoon, mutta sen verran osaan sanoa, että lavalla oleminen ja esiintyminen oli ehdottomasti mun juttu ja haluan tehdä sen uudestaan. Eli kilpailut tiedossa myös tulevaisuudessa, ajankohta on vaan vielä auki. Kunhan nyt ensin selviän tuosta edellisestä dieetistä, niin voi alkaa suunnittelemaan seuraavaa. Tälle vuodelle se ei kuitenkaan mahdu ;) Haluan olla täysin eri paketti seuraavan kerran kun nousen lavalle, ja se vaatii monien kuukausien ja jopa vuosien työn. 

Kuvat bodylehti.fi

Kuvat bodylehti.fi

 

Kuvat bodylehti.fi

Kuvat bodylehti.fi

 

Kuvat bodylehti.fi

Kuvat bodylehti.fi

 

Toivottavasti saitte tästä sekavasta kisaraportista jotain irti. Mä nousen viimein tästä sängyltä ja lähden ulkoilemaan Lilyn kanssa, jolla on lomaa päiväkodista. Mukavaa pääsiäistä kaikille! <3

 

 Pitäkää kiinni unelmistanne! Haaveista tulee tekemällä totta!

Unelmista......   todeksi!

Unelmista…… todeksi!

 

Sara

 

 

 

Never say never *H-hetki lähestyyy*

 

Voiko kynsien väristä päätellä jotain... ;)

Voiko kynsien väristä päätellä jotain… ;)

 

Huomenta näin aamutuimaan. Eilinen päivä tuli pyörittyä fitness classicissa, josta sit lopen uupuneena kotiin ja jalat kohti kattoa. Lepäsin hetken, kunnes lähdin hakemaan viimeistä kerrosta rusketusta iholle.

Erityinen ystävä <3

Erityinen ystävä <3

 

Pitkäaikainen lapsuudenystävä <3

Pitkäaikainen lapsuudenystävä <3

 

Nukahdin eilen illalla pienoisen lasillisen viiniä jälkeen ja nukuin ku tukki koko yön :) No paitsi että heräsin 04.30, enkä saanut enää unta. Ehkä ihan ymmärrettävää ;)

Tänään on päivä johon olen valmistautunut nyt muutaman vuoden. Treenannut tavoite kirkkaana mielessä ja käynyt läpi puolen vuoden super dieetin, jos näin voi sanoa.

Tuolloin parivuotta sitten olin ylipainoinen sohvaperuna… joku ehkä muistaakin… nooh sitä tarinaa ei jatketa tarkemmin tässä postauksessa :)  Lähdin siis viime lokakuussa kisadieetille ja painoin pyöreästi 74kg. Tänään kisa-aamuna vaaka näyttää 57,5kg ja tyytyväisenä voin todeta olevani tämän hetken elämäni kunnossa. -17kg puolessa vuodessa ei oo mikää ihan pikku juttu, varsinkin jos halutaan pitää kiinni lihoista ja mittauksien mukaan lihat on säilynyt hyvin, jos niihin on uskominen. Rankkaa on ollut, mutta hei, never say never ja tässä sitä nyt sit ollaan! Muutaman hassun tunnin päästä astellaan lavalle! Oujea! ;)

Olin perjantaina kilpailuun rekisteröitymistilaisuudessa, jossa mun pituudeksi mitattiin 169,2cm. 

PhotoGrid_1397356151509

 

En lähettänyt Body-lehden sivulle erillistä kilpailija esittelyä itsestäni, mutta haluankin tätä kautta muistaa ja kiittää kaikkia mahtavia yhteistyökumppaneita, jotka ovat antaneet tukensa ja tsempannut mua matkan varrella. Kiitos kaikille!

Erityiskiitosta haluan kuitenkin antaa:

 

-Kiitos työnantajani Kuntokeskus Sporttikuja ja Henkka, kiitos kaikesta.

-Kiitos mahtavasta tiimituesta Team SportLifeNutrition, hienoa olla osa menestynyttä ja upeaa tiimiä.

-Kiitos FlowHairin Tanja mukavasta yhteistyöstä ja loistavasta tukankäsittely taidosta. Olet paras! En luottaisi tukkaani enää kenenkään muun käsiin!

-Kiitos matkani varrella ikuistetuista kuvista, sekä markkinointi -ja mainos avusta  way.fi

-Kiitos EastBody Malmin Niina ja Mikko, iso kiitos kaikesta kannustuksesta ja tuesta!

-Kiitos Simo Poutanen ja ViaVital kiropraktiikka täydellisistä kehonhuolto taidoista.

-Kiitos Hypoxi herttoniemen tytöt loppurutistuksen puristuksesta, kannustuksesta ja avusta! ;)

 

Lisäksi haluan kiittää mun valmentajaa joka valoi muhun uskoa koko dieetin ajan! Sekä kiitän kärsivällisyydestä ja korvaamattomasta avusta myös jokaista ystävääni ja mun perhettä. Jokainen teistä on ison halin arvoinen.

Lopuksi vielä kiitos teille jokaiselle lukijalle ja matkaani seuranneelle. Olen saanut teistä voimaa ja oppia tämän ”matkan” varrella. Jokainen kommentti lämmittää ja motivoi omalla tavallaan. Kiitos että olette tehneet blogistani sen mitä se on, teille minä kirjoitan ja se on mukavaa se ;)

 

20140411_164748

 

Nyt meen aamupuuron keittoon ja sit alan valmistumaan päivään. Ihana ja ainutlaatuinen päivä tiedossa. Tämän päivän kulkua voi helposti seurata mun saraliimatta instagrammissa ja kokonaisuudessaan fitness classic tapahtumaa päivitetään aika tiuhaan tahtiin Body -lehden nettisivulle.

 

Tsemppiä jokaiselle tämän päivän kilpilijalle. Nyt rokataan! 

20140413_042353